torstai 25. helmikuuta 2016

Tämän viikon kärkkäritunti sekä vähän ompelu asiaa

Maanantain kärkkäri tunti meni musta tosi kivasti, varskinkin tasapaino oli jotenkin erityisen hyvä. Meille tuli uudet tankosarjat, joista tykkäsin tosi paljon. Hiihtoloman jälkeen ilmeisesti keskilattiasarjatkin muuttuisivat. Ensimmäistä kertaa mulle tuli kärkitunnin jälkeen pohkeetkin tosi kipeeksi (en muistanut venytellä niitä tunnin jälkeen)! Nyt ainakin tietää tehneensä jotain. 


Ystäväni Anni esitteli minut tälle ihanalle hameelle :3


Meidän keskilattia sarja tuntui menevän mukavasti. Menemme eka siinä polkakävelyä, josta tykkään tosi paljon, sen jälkeen pieni juoksu, sit otetaan pari laukkahyppyä ja lopuski kärjille nousu (sus-sous). Tuli sillainen olo että voisin pysyä aika kauan siellä sus-soussa. Tunnin päätteeksi päätin kysyä mitenkä meidän tanssiopiston tanssisaleja voi vuokrata. Joten toivotaan että tässä lähiviikkoina saisin itselleni varattua tanssisalin, ja pääsisin kuvailemaan kunnolla mm. piruetteja ja hyppyjä. Voisi kokeilla myös jonkinlaista improilua niinkuin Heidikin :'D

Yksi asia mikä mua ärsyttää noissa kärkkäritunneissa on se, kun välillä vertaan itteeni liikaa muihin. Katon omaa ulkonäköäni liikaa peilistä. Katson kateellisena niitä balleriinan vartalon omaavian tyttöjä, joilla on myös venyvyys tosi hyvä. Ajattelen et mulla on liian iso ahteri, nilkat ja sääret ei kaarru yhtä kauniisti. Pitäisi yrittää päästä siitä eroon!

Tiistain tunti jäi valitettavasti välistä, koska minulta poistettiin pari luomea ja lääkäri ohjeisti välttämään ns. hikiliikuntaa. Hiistoloman jälkeen alamme harjoittelemaan kevätnäytöstä varten :) Mulle tulee nyt kevääksi kolmas tunti, nimittäin tortain alkeet 1 tunnille kaivataan lisää tanssijoita. Saisimme mennä tanssimaan sinne kärjillä ja oon tosi innoissani siitä että saisin toisenkin kärkitunnin :) Tämän päivän tunti jää tietty multa välistä, mutta täytyy toivoa että tunti jatkuisi hiihtoloman jälkeen. 

Mulla on korsettien teko jäänyt nyt hiukan (taas..) ihan sen takia, koska olen menossa tulevana lauantaina yhdille vuosijuhlille avecina ja teen sinne itselleni iltapuvun. Eka katoin netistä josko löytyisi suht edullisesti joku puku, mutta ei. Päätin tehdä mekon itse ja muistin et mullahan on tummanpunaista sifonkia kaapissa, jonka ostin SPR:n kirppikseltä 1,20 € ja kangasta siinä on n. 5m! Ostin siihen tummanpunaista morsiussatiinia vuoreksi. Hiukan kyllä jännitti alkaa tekemään mekkoa itselle, koska pelkään et mokaan sen jotenkin! Vielä ei ainakaan suurempia kommelluksia ole tullut.

Kun tein satiinista helmanvuoren ja sovitin sitä, aloin tykkäämään siitä enemmän kuin et olisin laittanut sen sifongin siihen päälle. Siitä tuli jotenkin törsön näköinen ja sifonki tarttui jatkuvasti kiinni satiiniin vaikka kuinka suihkuttelin siihen huuhteluaine-vesi seosta! >:(



Puvun yläosa tuotti hiukan ongelmia, koska en meinannut keksiä minkälaisen siitä haluaisin. Siskoni ehdottikin että tekisin tämän tyylisen yläosan. Tykästyin tuohon, mutta halusin siihen jonkinlaiset olkaimet. Päädyin tekemään halterneck yläosan, jossa on selkä avoin. Halusin tehdä ylöosasta kokeiluversion, ja muokata sitä sopivaksi (itelle sovittaminen ja muutosten teko on yllättävän vaikeeta!). Käytin sen muokattuja kappaleita kaavana leikatessani satiinista. Teen mekon helmaan sivusaumaan halkion (hiukan yli polven) ja vyötärölle mustan samettivyön. Toivotaan että kerkeän saamaan mekon valmiiksi lauantaiksi! :S

Yläosan kaavotusta. Helmaan kaava oli jo valmiina.

Ensimmäinen sovitus. 

Toinen sovitus. Yläosa alkaa olla melko istuva. 

Melkein valmis mekko.

Valmiista mekosta tulette näkemään kuvia ensiviikolla (instagram -seuraajat varmaankin jo lauantaina).

Tein silloin kun oltiin kissavahteina kärkitossuille säilytys-/kuljetuspussin. En halunnut kuljettaa kärkkäreitäni siinä muovisessa pussissa, koska se ei hengitä. Pusiin mahtuu mukaan myös silikoniset pehmusteet ja urheiluteippi. Kankaaksi valitsin kukkakuvioisen puuvillakankaan, josta olen aiemmin tehnyt siskolleni kesähameen. Laitoin tuohon alas jonkinlaisen ohjeen sen tekoon.



1. Laita kangas kaksinkerroin ja leikkaa kankaasta pala, joka on hiukan isompi kuin sun kärkkärit (itse mittasin veleyden niin että saan kärkkärit laitettua poikittain pussiin), niin että kankaan taitereuna tulee pussin pohjaksi.

2. Leikkaa kankaasta pussin ympäryyden mittainen ja n. 3 cm levyinen suikale, Siitä on tarkoitus tulla narulle kuja. Kujana voi käyttää myös vinonauhaa tms.

3. Aloitin ompelun kujan teolla. Ensiksi taitoin suiron kahtia ja silitin. Seuraavaksi silitin taitoksen molemmilta puolilta 0,5 cm nurjallepuolelle.

4. Seuraavaksi ompelin puolen sentin taitokset siksakilla kiinni (tämä ei ole välttämätön).

5. Ompele pussin sivusaumat kiinni oikeat puolet vastakkain. Voit tarvittaessa huolitella saumat.

6. Ompele nauhakuja kiinni pussin yläreunaan, niin että taitat pussin yläreunasta 0,5 cm pussin sisäpuolelle ja se jää kujan alle piiloon. Kujaan kannataa hieman lyhentää jotta siihen jäisi aukko nauhan pujotusta varten. Aukon päät käännetään piiloon kujan sisälle.

7. Kun kuja on kiinnitetty molemista reunoista pujota nauhakujasta hakaneulaa apuna käyttäen. 

8. Pussi on valmis! :)

Tälläiselle pussille on monia eri työtapoja. Jos joku kohta on epäselvä kysy ihmeessä, niin koitan selventää sitä. 

10 kommenttia:

  1. Älä vertaa itseäsi muihin, koska aina on niitä jotka ovat sinua parempia, omaavat balaettiin soveltuvammat jalat ja vartalon ja sitten toisinkin päin. Aikuisena aloittanut ei välttämättä edes saavuta enää niitä edellytyksiä, jotka lapsena aloittaneilta sujuu. Esim. täydellinen aukikierto, eka ja toka asennoissa voi jokseenkin huijata sen kanssa, mutta viides asento paljastaa sen kellä on oikeasti hyvä aukikierto. aikuisena aloittavat harvoin yltävät kunnon aukikiertoon, sitä vastoin tunneilla näkee niitä jotka ovat lapsena tanssineet ja aukikierto on hyvä myös viidennessä. Nilkkojen ojentuvuus on toinen, joka nyt on vain fysiologinen tekijä. Toisilla ne on luonnostaa kaarevat, toisilla taas suorat. Jonkin verran niitä voi aikuisena venyttää, mutta ei enää muokata samalla tavoin kuin lapsena. Kaikki aikuiset eivät nilkkojen takia onnistu tanssimaan kärjillä ollenkaan. Sama pätee muuhun, kroppaan, sillä mennään, mitä on saatu. Mutta aikuisbaletissa ei tähdätä enää ammattitanssijaksi, vaan kaikenlaiset vartalot on sallittu ja tanssista voi nauttia, vaikka ei ballerinan kroppaa omistakaan.
    Baletti on haastava laji ja menee vuosia ennen kuin kaikki liikeradat menee lihasmuistiin, niin että tanssi olisi oikeasti esteettistä ja tekniikka hyvää ja heh. koskaan ei ole täydellinen. Aina voi edistyneeltä tasolta palata hiomaan perustekniikkaa perustasolle. Kärkkäreillä on kiva tepsuttaa, mutta perustekniikkaan kannattaa panostaa ihan pehmeillä tossuilla, sitä ne tekee ammattilaisetkin. Se on kuitenkin kaiken perusta, jos haluaa osata tanssia.
    Tanssin iloa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Puhut ihan totta. Aina voi hiukan yrittää saada taipuisuutta kroppaan, mutta on opittava hyväksymään jos ei onnistukkaan. Itsellä onneksi nilkkojen puolesta kärjillä tanssiminen onnistuu hyvin. Näitä kroppa mietteitä tulee onneksi harvoin enkä anna sen pilata tanssin iloa. Välillä mieli osaa olla vaan niin tyhmä, että alkaa ajattelemaan noin.
      Paljon kiitoksia tästä kommentista :)

      Poista
  2. Mä luulen että kaikki nuoret vertailee omaa vartaloaan muihin. Vasta vanhempana sitä alkaa olla sillä asteella sinut itsensä kanssa että vähät välittää siitä röllöttääkö jostain ja mikä nahka roikkuu. Mä alan olla jo sen verran vanha että pystyn lähes yksinomaan keskittymään tekemiseen enkä ihan hirveästi kyttää muiden kroppaa tai muiden taipuisuutta itseeni verraten. Toki mullakin tulee heikkoja hetkiä, mutta luulen että oisin ollut 20 vuotta sitten paljon ahdistuneempi siitä mitä peilistä näkyy jos oisin silloin käynyt baletissa.

    Tuo vaalea sifonkihame on aivan ihana kärkitossujen kanssa. En malta odottaa mille juhlapuku näyttää valmiina. Ja itekin pitäis jonkinlainen säilytyspussi tehdä tossuille (pehmeille tossuille mulla onkin jo yksi korun mukana tullut just sopivan kokoinen pussi) ja vähän suunnittelin tekeväni pitsisen, kun näin jossain instagramissa sellaisen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on varmasti totta, et mitä enemmän tulee ikää sitä enemmän alkaa hyväksymään itsensä sellaisena kun on. Joten eiköhän se tästä :D

      Kiitos :) Hame on itse asiassa oikein pehmeää tylliä, kuva näköjään hämää hiukan :D Juhlamekosta tulee postausta huomenna aamulla ja onnistu se aika hyvin.
      Pitsinen kärkkäripussi ois ihana!

      Poista
    2. Ah joo, pehmeä tylli näyttää kuvissa monesti samalle kuin sifonki. Mutta even better! Oon tässä miettinyt jo pidempään jonkinlaisen tutun tekemistä :D
      Pitsisiä kärkkäripusseja myy joku etsykauppa jonka instagrampäivityksen satuin näkemään. Olivat niin hienoja että pakko kokeilla itekin :D

      Poista
    3. Mullakin on käynyt mielessä oman tutun tekeminen :D Pikkunen homma vaan sen teossa.

      Poista
  3. Tuossa ylempänä tulikin hyviä vinkkejä tuohon itsensä vertailun lopettamiseen. Sitä on todella vaikeaa vain lopettaa, sillä ihmisellä on luontainen taipumus tuohon vertailuun ihan jo evoluution kannalta (tyyliin vahvat selviytyvät). Sen sijaan kokeile korvata sitä vertailua sillä, että vertaat omaa tänhetkistä suoritusta aiempaan kehittymismielessä. Ja jos peiliin katsominen ahdistaa ja triggeröi heti sen vertailun, niin sitten tietoisuus omaan kroppaan: miltä liike tuntuu? Mä olen tällä tavalla saanut vähennettyä sitä vertailua ja samalla kehitettyä kroppatietoisuutta; onko nilkka ojennettu, onko selkä pystyssä?
    Kun aikuisena aloittaa, on kohtuutonta odottaa samaa suoritusta kuin niiltä lapsena aloittaneilta 15-vuotiailta, jotka ovat edelleen kasvuvaiheessa ja taipuvat joka suuntaan.
    Sen sijaan voit keskittyä siihen, että teet parhaasi ja keskityt kehittämään itseäsi. Se palkitsee loppupeleissä paljon enemmän :)

    Hahaa, tervetuloa improilun pariin! Se voi alkuun tuntua tosi tyhmältä ja sitä voi olla todella tietoinen itsestään ja siitä miltä näyttää, ja mä olen tähän mennessä saanut ehkä parhaan impron peilittömässä tilassa. Mua auttaa silmien sulkeminen ja se, että tunnen musiikin. Olen myös joutunut pakon edestä tekemään mindfullnessia, hetkeen keskittymistä ja tietoisuustaitojen harjoittelemista, joten näistä on ollut erittäin suuri apu improssa. Kun huomaa, että nyt mulle nousee se tuomitseva ajatus etten osaa mitään, niin sen vaan huomioi mutta ei jää siihen jumittamaan.
    Improilu on kuin baletin tekniikkaa: sitä pitää harjoitella. Mä huomaan usein asettavani itselleni aika isoja odotuksia, ja jos improilusta ei tulekaan mitään, niin se tuntuu murskaavalta.
    Mutta katse pois peilistä, vaikka silmät kiinni ja tunne se musiikki. Sanoin, että parhaimmat improt ovat syntyneet peilittömässä tilassa, mutta myös silloin kun musiikki on mulle todella tärkeä tai jos mielessä on paljon asioita.

    Sitä mä rupesin alun perin kirjoittamaan, että orkesteriajoilta on tuttua tuo hameen sähköisyys. Kerran mulla oli samettihame, joka oli liimautunut kiinni jalkoihin, ja luoja sitä oloa! Opin pienen niksin, että levittää vähän kosteusvoidetta alushameen/sukkahousujen pintaan, niin se pitää sähköisyyden jonkin aikaa kurissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No joo! En koe että se olisi mikään kovin suuri ongelma, mutta kyllä se silti ärsyttää :D Itse peilistä katsominen ei onneksi ahista ja olenkin pyrkinyt siihen että katsoisin itseäni ja liikkeitäni siitä enkä muita. Välillä katse pääsee vaan harhailemaan... :/ Pitää yrittää hyväksyä oma kroppa tälläsenä kun se on :)

      Saa nähä milloin pääsen sitä kokeilemaan :'D Toivotaan että pian. Mulle saattaa kyllä iskeä toi tyhmältä näyttäminen -fiilis. Pitää olla katsomatta peileihin ja keskittyä musiikkiin. Ekaks impro musiikis vois valita sellasen joka herättää mussa jotain tunnetta.

      Hei kiitti tosta sähköisyyden poisto vinkistä! Pitää kokeilla joskus.

      Poista
  4. Kannattaa laittaa peukku lähemmäs keskisormea niin ei näytä niin hassulta tuo käsien kolmas asento.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho en ees oo jotenki tajunnu et mun peukaot on noin irrallaan :'D Kiitos huomiosta, pitää muistaa pitää se lähempänä muita sormia

      Poista